Eilen illalla myöhään katselin kaikessa rauhassa televisiota. Yhtäkkiä alkoi jostakin kuulua vauvan itkua. Miten surkeasti pieni itkikään. Hätäännyin kun en pystynyt itkun lähdettä paikallistamaan, televisiosta se ei kuitenkaan tullut. Hyvä ettei "rintoja pakottanut maidosta" kun etsin ja etsin. Olen aikaisemminkin huomannut reagoivani voimakkaasti vauvan itkuun, taitavat olla sensorit herkässä. Lopulta älysin katsoa ikkunasta ulos - ja mitä näinkään: Naapuruston kaksi kollia seisoivat puolen metrin etäisyydellä toisistaan ja mourusivat uhkaavasti toisilleen. Ja minä etsin itkevää vauvaa!! Voihan lentävä lehmä!    Hoivahormonit tekivät tepposet odottajalle!