Vuosi 2008 on ollut meille hyvä. Paras asia tietenkin on ollut vanhemmuus ja lapsen saanti. Ihmistaimen kasvun ja kehityksen seuranta on antoisaa, antoisampaa kuin mikään koskaan ikinä. Toki niitä haasteellisia ja raskaita hetkiä on, kuten kenellä tahansa vanhemmalla. Levottoman yön ja kymmenen heräämisen jälkeen aamu ei yleensä koita kovin aurinkoisena. Ei ainakaan mitä virkeyteen tulee. Mutta joka päivä poika on saanut meidät nauramaan ja ihastelemaan itseään. Jokainen uusi taito kirjataan äidin päiväkirjaan ja tietenkin siitä kehutaan ihan hurjasti. Ja jälkeenpäin menneitä askeleita muistellaan kyynel silmäkulmassa – onko siitäkin noin vähän aikaa ja nyt jo osataan vaikka miten paljon uutta.

Miten onnekkaita me olemme, että saimme juuri tämän lapsen. Juuri häntä me kaikki ne pitkät vuodet odotimme. Juuri näin tämän piti mennä. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta minulle totista totta. Minä elän sitä nyt äitinä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänä vuonna emme tehneet kesälomamatkaa, mutta mitä siitä. Ehkä ensi vuonna, ehkä ei. Meillä on tehtävänä monia tärkeitä päätöksiä. Ehkä pitäisi sanoa, että olemme tehneet monia tärkeitä päätöksiä, kuten esimerkiksi, että jään kotiin poikaa hoitamaan. Töihin ei ole kiire, mutta talous ei ehkä salli kesälomamatkoja pariin seuraavaankaan vuoteen. Silti olen rikkaampi kuin koskaan. Tämä rikkaus mitataan hymynä suupielissä, pieninä loistavina silminä ja pulleina jalkoina. Se on parhainta rikkautta mitä tiedän. Se on perhe; mies ja lapsi.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2009.