<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" /><?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" /><?xml:namespace prefix = w ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:word" />Heli Karhumäki: Lapsi suoraan sydämeeni

Lapsen saaminen on aina lahja, suuri tehtävä ja elämän mullistus. Kun lapsi tulee toisesta perheestä tai maasta, hän tuo mukanaan myös palan omaa kulttuuriaan ja menneisyyttään. Tässä kirjassa kymmenen hyvin erilaista perhettä kertoo isäksi tai äidiksi kasvamisesta, kun valintana on ollut adoptio tai sijaisvanhemmuus. Elämänmakuiset tarinat kertovat lapsiperheen riemuista, rosoista ja kasvukivuista. Kirja avaa toivon ja rohkaisun näkymiä kaikille, jotka haluavat antaa lapsilleen turvallisen kodin ja kestäviä elämän eväitä. Heli Karhumäki on lasten ja perheen asioista paljon kirjoittanut uutistoimittaja ja tietokirjailija.

Tuula Kasanen: Kenen lapsi?

Suomalaisten koskettavat kasvutarinat pohjustavat keskustelua hedelmöityshoidoista ja adoptiosta Pitäisikö lapsella olla oikeus tietää molemmat vanhempansa? Miten alkuperän salaaminen vaikuttaa ihmisen elämään, ja kuinka identiteettinsä voi rakentaa ehyeksi biologisia vanhempiaan tuntematta? Kysymyksiin on etsitty vastausta haastattelemalla suomalaisia, jotka ovat kasvaneet vailla oikeaa tietoa molemmista tai jommastakummasta biologisesta vanhemmastaan. Useat ovat yrittäneet etsiä vanhempansa ja jotkut ovat löytäneetkin. Kohtaaminen on ollut usein järkytys, mutta monesti myös eheyttävä kokemus. Kertomukset osoittavat myös ihmisen luontaista kykyä selviytyä. Tuula Kasanen on Anna-lehden eläkkeellä oleva toimittaja ja jo aikuisen adoptiolapsen äiti. Hänen kirjansa on erityisen ajankohtainen nyt kun laki hedelmöityshoidoista on tulossa eduskuntaan ja adoptiot lisääntyvät koko ajan

Kymmenen tarinaa adoptiovanhemmuudesta

Yhteiset Lapsemme ry:n julkaisemassa kirjassa Kymmenen tarinaa adoptiovanhemmuudesta kahdeksan adoptioäitiä ja kaksi adoptioisää kertovat henkilökohtaisen tarinan omasta vanhemmuudestaan. Kirjoittajien lapset ovat murrosikäisiä tai aikuisia, heidät on adoptoitu joko Suomesta tai ulkomailta, ja he ovat olleet eri-ikäisiä saadessaan uuden kodin. Tarinat kertovat
huolehtimisesta, välittämisestä, erilaisuudesta ja suuresta tarpeesta ymmärtää lasta. Tarinoissa on tuskaa ja hätää, rakkautta ja onnea vanhemmuuden monia ulottuvuuksia.

Kaikki kertomukset ovat kirjassa sekä suomen että ruotsin kielellä.

Anu Rohima Mylläri: Adoptoitu

Millaisiin ristiriitoihin tummaihoinen lapsi törmää suomalaisessa koulussa? Kuinka yhteiskunta ja työnantajat kohtelevat Suomessa värillisiä? Vaaleiden suomalaisvanhempien värillisenä lapsena Anu Rohima on törmännyt moniin ennakkoluuloihin. Vuonna 1978 syntynyt bangladeshilaistyttö adoptoitiin kaksivuotiaana eteläpohjalaiseen pienviljelijäperheeseen ensimmäisten Suomeen adoptoitujen tummaihoisten joukossa. Eloisaa nappisilmää käytiin ihmettelemässä pienessä kylässä läheltä ja kaukaa. Perheidylli loppui kuitenkin- lyhyeen: äiti kuoli Anun ollessa kahdeksanvuotias, isä menehtyi tyttären ollessa USA:ssa au pairina. Mitä kaikkea lasta ulkomailta adoptoitaessa tulisi ottaa huomioon? Koskettavassa kirjassaan Anu Mylläri kertoo omista kokemuksistaan ja selviytymiskeinoistaan. Samalla hän pohtii adoptioiden syitä ja  tarpeellisuutta. Vaikka adoptio koskettaa nykyisin yhä useampia suomalaisia, aiheesta ei ole aiemmin ollut saatavana henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvaa kirjaa.

Liikunnanohjaajaksi ja maskeeraajaksi opiskellut Anu Rohima Mylläri on toiminut useita vuosia luennoitsijana Interpedian ja Pelastakaa lapset ry:n adoptiovalmennuskursseilla sekä lasten ja nuorten leireillä. Hän on myös suorittanut asepalveluksen ensimmäisenä tummaihoisena naisena Suomen armeijassa.