Pahoitteluni haamupäivityksistä!

Harmittavat itseänikin nuo haamut. Sekä blogistaniassa että elävässä elämässä. "Elävinä" ne ovat adoptiohaamuja; toivon, en toivo, toivon... jaksan, en jaksa, jaksan... Ajatuksissani pyörivät täsmälleen samat asiat kuin vuosi sitten. Mikään elämässäni ei muutu. Väsyttää ja epätoivo valtaa mielen. Mistä ihmeestä löydän taas auringon? Ei ole oikein ollut fiiliksiä edes kirjoitella tänne, ei ole mitään uutta sanottavaa. Ei kerrassaan mitään.