Loma alkajaisiksi olemme sukuloineet. Kuinka ollakaan, puhe kääntyy adoptioomme varsin nopeasti. Tässä TOP 3:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Te aiotte vielä siis odottaa?"

"Onko teillä tarkoitus kertoa lapselle, että hänellä on oikea äiti jossain?"

"Oletteko te edes pitäneet yhteyttä palvelunantajaan? Siis soitelleet tai jotain?"

Kyllä, kyllä ja kyllä. Aiomme yhä edelleen odottaa, niin raskasta kuin se on. Ja tulemme lapselle kertomaan, että hänellä on kahdet vanhemmat, biologiset ja me, adoptiovanhemmat, ne yhtä oikeat vanhemmat. Pidämme myös yhteyttä sossun kanssa. Tietty.

Ei ehkä yllätä, että ajoittain tunnelma ei ole niin korkealla. Olen kuitenkin ylpeä sekä itsestäni, että miehestäni. Olemme kaikkiin kysymyksiin, kommentteihin ja heittoihin jaksaneet vastata asiallisesti. Rikkauttahan se on, että me kaikki pohdimme adoptioon liittyviä asioita eri näkökulmista. Ei muuta kuin lippu korkealle ja lisää hyvää tarkoittavia sukulaisia.