Viime päivinä ajatukset ovat pyörineet biologisen äidin ympärillä (hassua sinänsä, mutta huomaan ajatusteni juuttuvan usein johonkin yksityiskohtaan!). Onko hän jo raskaana? Oli ehkä se ensimmäinen ajatus. Nyt mietin kuitenkin häntä ja sitä, että meidän elämämme tulevat kohtaamaan ja linkittymään ikuisesti toisiinsa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ensimmäiset ajatukset lähtivät liikkeelle Inhimillinen tekijä – ohjelmasta, jossa kaksi äitiä ja yksi lapsi kertoivat yhtä tarinaa adoptiosta. Erityisesti minua kosketti biologisen äidin yritykset selvittää adoptioon antaman lapsensa kohtaloa. En haluaisi, että meidän tulevan lapsen äiti joutuisi elämään saman huolen kanssa ja siksi toivoisin jonkinlaista yhteydenottoa tai sopimusta siitä, miten tästä eteenpäin. Älkää kysykö tarkemmin, että mitä, sillä minulla ei ole siihen vastausta.

 

Mahtaako hän lapsen syntymäpäivänä palata mielessään sen päivän tapahtumiin? Pystyikö hän katsomaan lastaan synnytyksen jälkeen? Miten hänen (siis biologisen äidin) elämä tästä eteenpäin? Toivon, ettei hän jää suremaan tai katumaan vaan pystyy jatkamaan elämäänsä. Hän on antanut lapselle parhaimman lahjan, elämän. Toivottavasti elämä olisi hänelle myötä.

 

Jos tapaisimme, mitä haluaisin sanoa hänelle? Haluaisin kertoa meistä, itsestäni ja miehestäni, ihmisinä. Siitä, miten paljon me lasta rakastamme (tulemme rakastamaan) ja lopuksi kiittää häntä siitä lahjasta, jonka hän meille on antanut. Tietenkin, jos lapsi meillä jo silloin olisi, kertoisin hänelle lapsesta ja antaisin valokuvan. Tässä kohtaa moni varmasti kysyy, että enkö antaisi hänen tavata lasta. En tiedä. Haluaisin ehkä tavata hänet ensin kahden kesken tai yhdessä mieheni kanssa. Riippuu niin paljon henkilökemiasta, biologisen äidin elämäntilanteesta ja siitä, kuinka vanha lapsi sillä hetkellä olisi. En kuitenkaan koe häntä kilpailijaksi, en olisi yhtään vähempää äiti eikä hän missään mielessä ole mitään minulta pois.    

 

Kuriositeettina voisi mainita, että biologisen äidin ulkonäkö ei ole kertaakaan käynyt mielessäni.