Odotukseen liittyvät mielialani vaihtelevat laidasta laitaan.Yhden päivän aikana saatan olla iloinen, toiveikas tai sitten syvästi masentunut. Haluaisin tehdä hankintoja pientä varten ja samanaikaisesti pelkään olevani liian toiveikas ja taikauskoinenkin. Jos käy niin, että nuolaisen ennenkuin tipahtaa? Olen miettinyt, että mikä tämän mielialojen vaihtumisen saa aikaan. Liittyykö samankaltaisia tunteita raskauteen? Vertailimme tuntemuksia raskaana olevan työkaverini kanssa ja huomasimme hyvin samankaltaisia asioita pohtivamme:

Onko lapsi terve?

Meneekö kaikki hyvin loppuraskauteen saakka?

Minkälainen äiti minusta tulee? 

Osaanko kaikkien näiden työvuosien jälkeen olla kotona?

Valvottaako vauva? Jne, jne.

Taitavat kaikki tulevat äidit painiskella näiden asioiden kimpussa. Ero minun ja työkaverini odotuksessa oli se, että hänen odotuksensa on kuitenkin iloisempaa ja positiivisempaa kuin minun. Mistä tulevat tummat sävyt adoptio-odotukseen? Epätietoisuudesta? Se minun mielestäni on kautta linjan ollut pahinta koko tässä adoptioprosessissa. Erityisesti nyt odotusaikana. Odotusajaksi lasken neuvonnan jälkeisen ajan, sillä neuvonnan ollessa kesken ei käsittääkseni lasta voi saada. Työkaverini raskaudella on laskettu aika. Ja minun ei.

Muuttunut ilme

Laitetaan vaihtuvien mielialojen kanssa samaan piikkiin muuttunut ilme. Tämän löysin Tuuliviirin sivupohjista ja se tuntui kivasti omalta. Aikaisempi tuttipullo-teema oli ehkä sittenkin liian hempeä minun tyyliini.