Viime yönä heräsin huulillani sana "poika". En tiedä, olinko uneksinut tulevasta lapsestamme vai oliko tämä enne. Tähän asti olen ollut "varma" siitä, että tuleva lapsemme on tyttö. Ehkä tämä olikin vain muistutus siitä, ettei sukupuolella ole merkitystä. Vain sillä on, että se lapsi, jonka kanssa on tarkoitettu polkujemme kohtaavan, tulisi. Siis sitä minä toivon. Odotuksen päättymistä ja lapsiperheen elämän alkamista.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Merkillistä on se, miten mieliala odotuksen aikana vaihtelee toivosta epätoivoon ja alakulon syviin syövereihin. Huomatakseni taas jonakin päivänä hennon toivon orastavan. Jos joku joskus olisi kertonut, että tulen tämänkaltaisen tunteiden mylläkän kokemaan, en olisi uskonut. Erityisen herkästi huomaan nykyään reagoivani pienen lapsen itkuun. Taitavat hoivahormonit panna minun pääni sekaisin!